työt ja päivät

Ajattelin aloittaa blogaamisen, ihan vain saadakseni pääni selväksi kaikesta mitä nyt tapahtuu. Sanovat että kirjoittaminen auttaa, katsotaan nyt sitten. Toivottavasti. En ole koskaan ollut mikään loistava kirjoittaja tai ainakaan en ole pitänyt itseäni semmoisena. Toki osaan minä kirjoittaa, siis silleen ihan oikeakielisesti tai ymmärrettävästi. ;P

Voisin aloittaa vaikka töistä. Olen töissä kalliolaisessa baarissa, tarjoilijana ja baarimikkona. Vihaan ihmisiä, joita täällä liikkuu, joitakin. En vain pysty ymmärtämään, miten joku voi ajatella ettei minkäänmoinen elämä merkitse yhtään mitään ja sen voi vaikka tuhlata istumalla baarissa kiusaamassa ihmisiä. Enkä edes puhu kiusaamisesta, puhun suoranaisesta vittuilusta. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että heidän on aivan PAKKO vittuilla jollekin tasaisin väliajoin, ja kyllä, usein myös tarjoilijoille. Tee siinä sitten töitä, hymyile ja pokkuroi. Asiakas on aina oikeassa ja niin edelleen.

Mutta tiedän mä mukaviakin tyyppejä, niitä joita moikkaan aina. Jotkut asiakkaista ovat sillä tapaa ystäviä jo, että mun olisi vaikea kuvitella elämää nyt ilman heitä. Ne, jotka päivittäin kysyy multa miten mulla menee. Ne, joiden tilauksia mun ei edes tarvii kysyä. Ne, jotka hymyilee. Olen tehnyt näitä hommia nyt kaksi vuotta ja välillä oon ollu niin täynnä, mutta juuri silloin on tullut juuri joku näistä kultaisista ihmisistä ja tehnyt jotain pientä, siis ihan pientä, kertonut hervottoman huonon vitsin, kiroillut naama punaisena maailmanmenoa, tehnyt jotain mikä on vienyt huomioni muualle. En edes osaa kiittää tarpeeksi sellaisista hetkistä, todellisista ja aidoista sydämistä.